Eteisen naulakossa roikkuu erivärisiä taluttimia, joiden yllä on vihreillä pusseilla täytetty lasipurkki. Asunnon koiranmakkaroilla ja kuivamuonalla varustetusta keittiön seinästä tulee mieleen karkkikauppa, joka on suunnattu nelijalkaisille ystäville. Vain muovikauhat puuttuvat.

Kun espoolaisen Tilda Koskisen luo menee kylään, koiria ei voi olla huomaamatta. Ne saapuvat syliin, kirjaimellisesti. Leppävaaran Leirikaaren Lumo-kodin eteisessä on vastassa viisi Whippet-rodun edustajaa, jotka nuuhkivat kyläilijän läpikotaisin yhdessä tuumin.

”Täällä joukossa on tänään yksi hoitokoira”, Tilda kertoo.

Kolme koirista, Rudi, Phoebe ja Bruno, kuuluvat hänelle, neljäs kämppäkaverille. Voi siis sanoa, että vuokrakolmiossa riittää elämää silloinkin, kun ylimääräinen hoitokoira ei ole paikalla. Tildan mukaan kilpajuoksijaksi kehitetty rotu on sellainen, joka viihtyy laumassa. Jos hankkii yhden, saattaa hetken päästä huomata omistavansa toisen.

”Whippet on luonteeltaan sosiaalinen. Näitä tuppaa kertymään. Harva pystyy vastustaa koirakaveria sen jälkeen, kun pääsee pahimman pentuiän yli.”

Rodun kasvattajaksi tulevaisuudessa aikova koiraharrastaja toimii itse esimerkkinä siitä. Tilda hankki ensimmäisen oman vinttikoiransa, Rudin, asuessaan vielä vanhempiensa kanssa. Sen jälkeen laumakoko on kasvanut parin vuoden välein. Viimeisin tulokas, Bruno, saapui viime vuonna Puolan kautta Ukrainasta Suomeen seitsemän kuukauden ikäisenä.

”Pidin Brunon vanhemmista. Halusin siitä pentueesta itselleni koiran.”

Pelkistä sohvalla makoilevista kotikoirista ei ole kyse, sillä Tilda harrastaa koiriensa kanssa maasto- ja ratajuoksua, agilitya sekä erilaisten temppujen ja taitojen opettelua.  Sen myös huomaa koirista, jotka ovat selvästi emäntänsä hyppysissä.

”Rudi on kisannut kaikissa kolmessa lajissa. Maastojuoksussa se on jo Suomen ja Ruotsin käyttövalio. Radalta metsästämme vielä viimeistä tulosta, ja agilityssa se kisaa korkeimmassa luokassa.”

Arjessa harrastaminen näkyy siten, että Tilda pakkaa laumansa säännöllisesti autoon ja hurauttaa Espoosta agility-hallille, vinttikoiraradalle tai esimerkiksi Luukin tai Nuuksion metsiin.

Koirat ovat myös syy, miksi Tilda muutti asuintoverinsa kanssa tammikuussa Sörnäisistä Espooseen. Muutos maisemassa oli selkeä, koska kantakaupungin liepeiltä ei tuuheita metsiä ja luontopolkuja liiemmin löydy. Nyt koirien kanssa pääsee hetkessä sammalten peittämille kallioille, Villa Elfvikin luontotalon miljööseen ja hiekkapoluille, joissa ei tarvitse väistellä vastaantulijoita.

”Tämä asunto on sopivan kokoinen ja sijainti on hyvä. Pääsen kävellen töihin, eikä täällä ole samanlaista parkkiongelmaa kuin Sörnäisissä.”

Jos Tildan koirat osaisivat puhua, ne luultavasti komppaisivat omistajaansa. Leirikaaren Lumo-kodista on kivenheiton verran matkaa lähimpään metsään. Vaikka Leppävaaran keskusta on vieressä, kotikulmia voi kuvailla rauhallisiksi. Arkipäivänä lenkkipoluilla tulee vastaan lähinnä kävelijöitä ja kanssaulkoilijoita, joilla on hihna kädessä.

”Täällä asuu paljon lapsiperheitä ja koiraihmisiä.”

Useamman koiran kanssa liikkuva Tilda herättää lähitienoon maastossa huomiota etenkin perheen pienempien keskuudessa. Monesti lapset tulevat tiedustelemaan, saako koiria silittää. Rudi, Phoebe ja Bruno ottavat rapsutuksia mielellään vastaan.

Tilda kuitenkin muistuttaa, että kaikki eivät ilahdu koirista yhtä paljon kuin monet lapset. Siksi hän haluaa omalla toiminnallaan näyttää mallia kunnon koirakansalaisuudesta. Se tarkoittaa sitä, että kakkapussit kulkevat mukana ja kaikille annetaan tilaa. Mitä vähemmän koiraongelmia, sitä vähemmän valitusta.

”Haluan kunnioittaa sitä, että kaikki eivät ole koiraihmisiä.”

Tildan koirakopla aktivoituu, kun emäntä kaivaa makupaloja taskuistaan. Kameraan tottuneet pikajuoksijat jähmettyvät paikoilleen, kun herkkupalat lentävät kaaressa maahan. Samankaltaisen reaktion aiheuttaa monesti rusakko. Hihnassa ollessaan koirat reagoivat luontokappaleeseen eri tavoin. Yleensä ainoastaan Phoebe huutaa kurkku suorana, kun Rudi ja Bruno pysyvät vaiti. Ne aktivoituvat vasta siinä vaiheessa, jos rusakko erehtyy loikkimaan.

”Pohjimmiltaan whippet on saalistava koira, jossa virtaa ripaus terrierin verta. Kun näihin tykästyy, ne vievät mennessään.”