"Hei äiti, nyt ne muut on ulkona, sunkin pitää nopeasti mennä!"

Näin Mari Kauppisen poika Santtu usein huutaa kesken touhujensa, kun huomaa äitinsä ystävien, Sari Karosen ja Nina Heikinheimon olevan ulkona. Santun ikkunasta näkee suoraan talon etupihalle, ja sieltä hän usein tiirailee, näkyykö ulkona tuttuja kasvoja.

Marin perhe muutti Lumo-kotiinsa Hilapellontielle Helsingin Konalaan kesäkuussa 2020 ja on viihtynyt rauhallisella alueella hyvin. Luonnon läheisyys ja hyvät ulkoilureitit ovat tärkeitä, kun perheeseen kuuluu kaksivuotias Luna-koira. Se, että voi lenkkipolulla törmätä kettuun tai peuraan ja silti hurauttaa nopeasti julkisilla töihin tai kaupungille on yhdistelmä, jota Mari arvostaa.

Kauppiset olivat ehtineet asua talossa kuukauden, kun samaan rappuun muutti hiljattain leskeksi jäänyt Sari. Hänelläkin on koira, ja naiset alkoivat vaihtaa kuulumisia ulkona.

– Olen huono ystävystymään, mutta jotenkin Sarin kanssa meillä natsasi heti, Mari sanoo.

Alkusyksystä myös lähistöllä asuva Nina alkoi valmistella muuttoa taloon poikansa kanssa. Nina oli asunut Konalassa vuosia ja päättänyt jäädä alueelle myös avioeronsa jälkeen.

– Olin koirani kanssa kävelyllä, ja kuljin tästä ohi. Näin ulkona Sarin, ja ajattelin, että menen juttelemaan. Marssin siihen sanoin, että ”moi, asuksä täällä, mäkin muutan tänne.

Niin sai alkunsa kolmen naapurin tiivis ystävyys.

Ping-pong, ping-pong.

Pingispallo pongahtaa pöydältä mailaan, välillä katon kautta. Mari ja Nina pelaavat pöytätennistä talon ensimmäisen kerroksen kerhohuoneessa. Ninan saksanpaimenkoira Luca juoksee avarassa tilassa sählypallo suussaan. Sari leikittää Lucaa, kun Nina keskittyy peliinsä. Sitten pingispallo lentää kipakasti pöydästä ja kovaääninen nauru täyttää tilan.

– Siitä oli pitkä aika, kun olin nauranut niin, että vatsaan sattuu. Tällä porukalla sattuu ja tapahtuu, sanoo Mari.

Naurunremakka siivittää kertomusta siitä, miten naiset loppuvuodesta lähtivät yksissä tuumin kuusenhakureissulle ja joutuivat pieneen pulaan pakettiauton kanssa. Oli kengurubensaa, pihkaa, havunneulasia. Äänenvoimakkuus nousee ja nauru jatkuu, kun naiset kertaavat yhteisiä puuhiaan kuluneen puolen vuoden varrelta. Asiat ovat arkisia, mutta naisten kesken ne saavat koomisia piirteitä.

– On ihan uskomatonta, että vielä aikuisiässä löytyy yhteinen sävel ja samanhenkisiä ihmisiä, sanoo Nina.

Kerhohuoneella he ovat viettäneet paljon yhteistä aikaa. Vielä naisten tänne muuttaessa tila oli tyhjänä. Nyt siellä on pingispöydän lisäksi ilmakiekko, pieni ruokailuryhmä ja korona-pelipöytä kaikkien asukkaiden yhteiseen käyttöön. Naiset ovat hankkineet ne talon Lumo-tiimille varatulla budjetilla.

Syksyllä 2020 talossa ei ollut Lumo-tiimiä, mutta isännöitsijä ehdotti kaveruksille sellaisen perustamista, kun he olivat keränneet pientä puutelistaa talon varustelusta. Lumo-tiiminä he saisivat käyttöönsä tiimille varatun vuosibudjetin, jolla voisivat toteuttaa talo asukkaiden iloksi yhteisiä hankkeita ja hankintoja. Pienen harkinnan jälkeen he tarttuivat toimeen.

Juuri tiimin rahoilla he ostivat pihaan myös kuusen, joka sittemmin kaatui niin monta kertaa, että kertomuksesta tulee komediaa. Lopulta Marin mies pulttasi kuusen maahan kiinni, ja niin se talvella ilahdutti naapuritalojenkin asukkaita.

Ensi kesäksi taloon on puheissa hankkia grilli, ja naapureiden kanssa on pohdittu myös kuntopyörän ostamista. Naisia naurattaa jo valmiiksi, kun he miettivät, kuka näitä hankittaessa joutuu pakettiauton rattiin.

– Varmaan ihmiset katsoo, että mitä nää naiset on, kun kulkee aina peräkanaa täällä, sanoo Sari, ja nauraa taas.

Sarin, Marin ja Ninan WhatsApp-ryhmä Lumotytskät piippailee päivittäin, kun naiset kertovat arkisia kuulumisiaan. Lyhyessä ajassa heistä on hioutunut tiivis kolmikko.

Naapureiden välinen ystävyys poikkeaa monesta muusta. Harvan ystävän kanssa on niin paljon päivittäin tekemisissä – toista voi tavata sattumalta pihalla tai rapussa. Kun yksi on ulkona, on helppo kipaista itse perään. Ei ole tavatonta, että roskanvientireissu venyy, jos kaveri sattuu olemaan ulkona.

Kun fyysinen etäisyys on lyhyt, on kynnys lyhyisiinkin näkemisiin pieni. Silloin pysyy hyvin kärryillä toisten ihan päivittäisestä elämästä. On helppo olla läsnä, pyytää apua ja auttaa tarvittaessa. Näin naiset ovat koonneet yhdessä huonekaluja, laittaneet ruokaa, viettäneet uutta vuotta, lenkittäneet koiria, mitä milloinkin.

– Ystävyys on korostunut sen myötä, kun ei ole ollut muuta sosiaalista elämää, sanoo Mari.

Kulunut vuosi on ollut haastava heistä jokaiselle, ja juuri siksi onkin ollut arvokasta, että läheltä on yllättäen löytynyt ystäviä, joihin tukeutua.

Mari työskentelee hoitajana koronaosastolla, eikä sosiaalisia suhteita varsinkaan tässä yhtälössä ole helppo pitää yllä. Tärkeät keskustelut työkavereidenkin kanssa ovat nykyisessä työnkuvassa kortilla, eikä raskaan työn aiheuttamaa kuormitusta siksi pääse purkamaan. Tässä yhtälössä ystävät nousevat entistä tärkeämpään rooliin.

– Kuinka paljon vaikuttaa, että voi nauraa räkättää niin, että kaikilla on vatsat ja leuat kipeänä, Mari sanoo.

Naapurien tapaaminen, yhteiset koiralenkit ja pään tuuletus pingiksen parissa ovat ensiarvoisen tärkeitä myös Ninalle, joka tekee pitkää päivää etätöissä Lumo-kodissaan.

Sarille uusi arki uudessa osoitteessa on osoittautunut monin kerroin paremmaksi kuin mitä hän osasi odottaa. Etukäteen häntä kauhistutti muuttaa omakotitalosta kerrostaloon koiran kanssa, joka ei ollut tottunut kerrostaloelämään. Talon hyvä äänieristys on auttanut Dana-koiran sopeutumista. Sari on saanut tukea ja turvaa parin askeleen päästä kotiovestaan.

– On ollut tosi ihanaa, kun on tullut uusia ystäviä. Jos jotain puuttuu tai tarvitsen apua, voin soittaa näille. Yhtenä päivänä Mari vei koirani ulos, kun olin kipeänä. Ei minulla ole koskaan ollut tällaista, Sari sanoo.

Naiset arvostavat yhteyttään erityisesti siksi, että vastaava on harvinaista heistä jokaiselle.

– Kaikki olemme rempseitä ja ulospäin suuntautuneita, mutta kellään meistä ei ole hirveästi ollut naispuolisia ystäviä, tai ei ole ollut helppo ystävystyä näin, sanoo Mari.

Naisten kesken kanssakäyminen on välitöntä, mutta koirien kanssa on vähän tekemistä. Ne eivät vielä oikein tule toimeen keskenään.

– Dana on sellainen vanha rouva, joka pelkää isompia koiria. Luna tulee hyvin juttuun muiden koirien kanssa, mutta Luca ei niinkään. Dana ja Luca ovat käyneet yhdessä kävelyllä, ja se sujui hyvin niin kauan, kuin Luca meni edellä eikä huomannut Danaa, selittävät naiset yhdessä.

Jälkikäteen on vaikea muistaa, kuka sanoi mitäkin.