Kodin merkitys muuttui lapsen saamisen myötä, sitä ennen olin aina menossa. Olen viettänyt aikuisena pidempiä jaksoja useissa eri maissa ympäri maailmaa ja tietysti eri paikkakunnilla Suomessa.

Olen luonut aina uudenlaisen arjen ja eri rutiinit riippuen, missä milloinkin olen. Elämä on ollut sen verran vaihtelevaa, että ajattelin pitkään, että vaikka haluaisin osaanko asettua ikinä?

Olen kotoisin Seinäjoelta ja siellä ovat juureni. Mutta jo pitkään olen tuntenut, että kannan niin monia maailmoja sisälläni, että juureni ovat pikemminkin laajalle levittynyt joustava rihmasto. Suurimman osan elämääni olen elänyt matkalaukkuelämää ja tuntenut, että kotini on vähän kaikkialla.

Vanhempieni eron myötä totuin kahteen kotiin jo lapsuudessa. Kun 15-vuotiaana aloin tehdä mallin töitä, aloin reissata viikoittain Helsinkiin ja pian myös muualle Eurooppaan.

Nykyisen puolisoni tapasin 10 vuotta sitten, kun hän oli töissä ulkomailla, jonne minäkin sitten muutin. Päädyimme elämään yhdessä vuosia diginomadeina tehden töitä, milloin mistäkin päin maailmaa ja tuntui, että kodin sijaan puhuin vain tukikohdista. Olen kuitenkin onnekas, että minulla on aina ollut useita rakkaita paikkoja.

"Mutta nyt koen, että olen löytänyt paikkani. Kodin, joka tuntuu ja näyttää tosi minulta, omalta."

Kalasataman Lumo One -tornitaloon muutimme reilu vuosi sitten tammikuussa 2023. Nyt 34-vuotiaana tuntuu, että olen vihdoin asettunut. Osaan olla paikallani enkä kaipaa muualle. Tälläkin hetkellä meillä on kyllä myös toinen koti. Tämän Helsinki-kodin lisäksi puolisoni rakennuttama ja laittama talo Italiassa, joka oli jo olemassa ennen kuin tapasimme.

Mutta nyt koen, että olen löytänyt paikkani. Kodin, joka tuntuu ja näyttää tosi minulta, omalta. En pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan aikaisemman elämäntyylini takia, osaan arvostaa tätä tosi paljon.

Tänne olen hankkinut huonekaluja ajatuksella, että näistä en luovu koskaan. Olen luonut ensimmäistä kertaa elämässäni itse pysyvämpää kotia ja huomannut itsessäni uusia puolia. Rakastan sisustamista! Viime kuukausina minusta on tullut myös kunnon kirppishaukka. En halua suunnitella elämääni liian pitkälle, mutta näen meidät Helsingissä ja tässä kodissa vielä pitkään. Tällainen uudenlainen pysyvyys tuo rauhaa.

Lapsi muutti kaiken. Kun olin reilu pari vuotta sitten raskaana, yllätyin, miten vahva pesänrakennusvietti minussa syttyi. Yhtäkkiä kodista tuli maailman tärkein paikka. Sitä ennen prioriteettini oli enemmän siinä, että näen ja koen mahdollisimman paljon, seikkailen. Mutta yhtäkkiä halusin olla vain lähellä perhettä, ystäviä, saada ympärille mahdollisimman paljon tukea ja turvaa, rutiineja, ennalta-arvattavuutta ja helppoutta.

Vielä vauvavuosi oli hyvin pitkälti matkalaukkuelämää. Mutta on aika uuvuttavaa, jos aina saavuttua lähtö on jo edessä - jos ei tiedossa tarkasti, niin jossain nurkan takana. Vuokra-asuminen tuntui ainoalta vaihtoehdolta, kun päätimme hyvin spontaanisti ottaa pysyvämmän kodin Helsingistä. Löysimme tämän valoisan neljän huoneen asunnon, josta tuli heti fiilis, että tässä viihtyisimme koko perhe.

Puolisoni on asunut aikaisemmin korkealla Lontoossa ja häneltä tuli idea tornitaloista. En olisi koskaan tajunnut, miten ihana tunnelma on asua näin korkealla. Tuntuu kuin saapuisi vähän omaan maailmaan: täällä on todella hiljaista ja rauhallista, ikkunoista näkyy kauas. Ja silti kaikki palvelut ovat suoraan alapuolellamme. Lumo-kodit tuntuivat turvalliselta ja houkuttelevalta matalan kynnyksen päätökseltä.

Päätöksen tästä kodista sinetöi sijainti - kaikki Helsingin tukiverkkomme asuvat hyvien kulkuyhteyksien päässä. Sekin on yllättänyt, miten kätevää on, kun pääsee suoraan hissillä sisäkautta metroon. Olen työhuoneellani keskustassa vartissa. Emme omista autoa ollenkaan, kun Kalasatamasta julkisilla liikkuminen on niin helppoa ja nopeaa. On vapauttavaa, kun ei omista täällä autoa tai asuntoa. Ei tarvitse olla vastuussa huollosta ja stressata, jos jotain sattuu.

Pysähdyn usein miettimään, että elän nyt tosi omannäköistä elämää, suorastaan unelmaani. Vuokralla asuminen tässä elämän vaiheessa mahdollistaa sellaisen elämäntyylin.

"Olen huomannut, miten paljon minulla vaikuttaa kodin tunteeseen juuri se elämä ja arki ympärillä. Ei se omaisuus, vaan se että luo rakkaita muistoja."

Sain kesällä adhd-diagnoosin ja olen todennut muutenkin, että tämän koti on kuin minulle tehty. Tällainen sähläävä aikaoptimistikin saa arjen tässä sujumaan; Ei tarvitse olla suunnitelmallinen, kun kaikki kaupat ovat alakerrassa.

Päiväkodille kävelee muutamissa minuuteissa ja metro kulkee alhaalla jatkuvasti. Lisäksi vasta vähän aika sitten rakennettu asunto on loistokunnossa ja ratkaisuiltaan todella järkevä - on helppo siivota, kun kaappitilaa on paljon!

Olen huomannut, miten paljon minulla vaikuttaa kodin tunteeseen juuri se elämä ja arki ympärillä. Ei se omaisuus, vaan se että luo rakkaita muistoja. Ja että kotiin ja omaan elämään on kiva palata reissuiltakin.

Italiassa yhteisöllisyys on vahvasti läsnä ja se on minusta tosi hienoa. Koen, että asuessamme näin keskeisellä sijainnilla Helsingissä, olemme saaneet palan sitä arkeemme Suomessakin, vaikka olemme molemmat muualta kotoisin. Rakastan esimerkiksi sitä, että ystävien ja läheisten tapaamisia ei tarvitse aina merkitä kalenteriin, vaan monet pistäytyvät meille ohikulkumatkoillaankin, kun sijainti on niin kätevä.

Aluksi mietitytti, kuinka pitkään sitä viihtyy näin ytimessä. Että, kun lapsi kasvaa, haluammeko muuttaa kauemmas, jossa olisi mahdollisuus omaan pihaan. Italiassa kotimme on vuorilla pelkän luonnon ympäröimänä ja eri ympäristöissä on omat hyvät puolensa.

Mutta olemme todenneet, että tämä toimii meille. Nautin hirveästi, kun kulttuuri on näin läsnä arjessamme. Käymme usein esimerkiksi museoissa, taidenäyttelyissä, elokuvissa ja ravintoloissa. Koen kaupunkiympäristön todella inspiroivaksi ja innostavaksi.

Välillä tunnen ulkopuolista painetta siitä, että pitäisi sijoittaa omistusasuntoon, että se olisi järkevää. Mutta en ole vielä koskaan tuntenut vetoa siihen, että haluaisin omistaa asunnon. On niin erilaisia tapoja elää ja asua, että oleellista on mielestäni miettiä, mikä itselle sopisi parhaiten.

Me viihdymme tässä kodissa elinympäristöineen niin hyvin, että usein mietimme kiitollisina, miten hyvin asiat menivät. Siitä huolimatta, että tämä ei ollut mikään pitkän harkinnan mukainen päätös muuttaa tähän. Mutta elämänfilosofiani onkin luottaa siihen, mitä sydän sanoo - silloin harvoin menee vikaan.